Jeremia50
1. Sana, jonka Herra puhui Baabelia vastaan, kaldealaisten maata
vastaan, profeetta Jeremian kautta.
2. "Julistakaa kansojen keskuudessa ja kuuluttakaa, nostakaa lippu; kuuluttakaa,
älkää salatko. Sanokaa: Baabel on valloitettu, Beel on joutunut häpeään,
kauhistunut on Merodak; sen jumalankuvat ovat joutuneet häpeään, kauhistuneet
ovat sen kivijumalat.
3. Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta ja tekee sen maan autioksi, niin
ettei siellä asukasta ole: niin ihmiset kuin eläimet pakenevat, menevät pois.
4. Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa,
Jumalaansa.
5. Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He
liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman.
6. Kadonnut lammaslauma oli minun kansani.Heidän paimenensa olivat
vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle,
unhottivat lepopaikkansa. (Johannes 9:16
Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös
niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva
yksi lauma ja yksi paimen.)
Mistä he tulevat:pohjoinen
ja maan ääri esiintyy useassa kohtaa.”maan ääri” väännetty monikkomuotoon
”maan ääriin”.Jermia3:18. Niinä päivinä on Juudan heimo
kulkeva Israelin heimon kanssa, ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta
siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.Jeremia31:4. Minä rakennan sinut jälleen, ja
sinä tulet rakennetuksi,
neitsyt Israel. Sinä kaunistat itsesi jälleen
käsirummuillasi ja lähdet iloitsevaisten karkeloon.8.
Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan
perimmäisiltä ääriltä.(Ei ole perinmäisiä ääriä on vain Perinmäinen Ääri)
Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä: suurena joukkona
he palajavat tänne. (8Ja,
jag skall föra dem från nordlandet(Pohjoisesta maasta) och församla dem
från jordens yttersta ända(Maan perinmäisestä ääresta) -- Svenska 1917)
HESEKIEL 37:16-22
16.Sinä, ihmislapsi, ota puusauva ja kirjoita siihen:Juudalle ja häneen
liittyneille israelilaisille,Ota sitten toinen puusauva ja kirjoita siihen,Joosefille,Efraimin
ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimon sauva 17. Ja pane ne
lähekkäin, pääksytysten, niin että ne tulevat yhdeksi sinun kädessäsi. 18.
Kun sitten kansasi lapset sanovat sinulle näin: 'Etkö selitä meille, mitä
sinä tällä tarkoitat?' 19. niin puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso,
minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet
Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja
teen niistä yhden sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni.
20. Ja kun sauvat, joihin olet kirjoittanut, ovat sinun kädessäsi, heidän
silmäinsä edessä,21. niin puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä
otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat
kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. 22.
Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi
kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla.
Eivätkä he enää ole kahtena kansana
eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi."kahdeksi
Valtioksi"neitsyt
Israel
50. Luku
1. Sana, jonka Herra puhui Baabelia vastaan, kaldealaisten maata
vastaan, profeetta Jeremian kautta.
Jes. 13:1 Ennustus Baabelista, Jesajan, Aamoksen pojan, näkemä.
2. Julistakaa kansojen keskuudessa ja kuuluttakaa, nostakaa lippu;
kuuluttakaa, älkää salatko. Sanokaa: Baabel on valloitettu, Beel on joutunut
häpeään, kauhistunut on Merodak; sen jumalankuvat ovat joutuneet häpeään,
kauhistuneet ovat sen kivijumalat.
3. Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta ja tekee sen maan autioksi,
niin ettei siellä asukasta ole: niin ihmiset kuin eläimet pakenevat, menevät
pois.
Jer. 9:10 Vuorten tähden minä puhkean itkuun ja valitukseen,erämaan
laitumien tähden minä viritän itkuvirren.Sillä ne ovat poltetut, ei kukaan
siellä kulje, eivätkä ne kuule karjan ääntä; paenneet ovat taivaan linnut ja
eläimet, ovat menneet pois.
4. Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat
israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja
etsivät Herraa, Jumalaansa.
Jer. 3:18 Niinä päivinä on Juudan heimo kulkeva Israelin heimon kanssa, ja he
tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän
isillenne perinnöksi.
Jer. 3:21 Kuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku, israelilaisten rukous, sillä he
ovat vaeltaneet väärää tietä, ovat unhottaneet Herran, Jumalansa.
Jer. 31:9 Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.
Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Sillä
minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoiseni.
5. Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt.
Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä
unhotettaman.
6. Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat
vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle,
unhottivat lepopaikkansa.
7. Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä, ja heidän vihollisensa
sanoivat: 'Emme joudu syynalaisiksi.' Sillä he olivat tehneet syntiä Herraa
vastaan, vanhurskauden asumusta, Herraa, heidän isiensä toivoa, vastaan.
Jer. 2:3 Herralle pyhitetty oli Israel, hänen satonsa esikoinen. Kaikki,
jotka sitä söivät, joutuivat syynalaisiksi; onnettomuus kohtasi heitä, sanoo
Herra.
Jer. 40:3 ja Herra on antanut sen tulla ja on tehnyt, niinkuin hän on puhunut;
sillä te olette tehneet syntiä Herraa vastaan ettekä ole kuulleet hänen
ääntänsä, ja niin on tämä tapahtunut teille.
8. Paetkaa Baabelista, lähtekää pois kaldealaisten maasta, ja käykää
kuin johtokauriit lauman edellä.
Jes. 48:20 Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta; riemuhuudoin ilmoittakaa,
kuuluttakaa tämä, viekää tieto siitä maan ääriin asti, sanokaa: "Herra on
lunastanut palvelijansa Jaakobin."
Jer. 51:6 Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen
syntiin. Sillä tämä on Herran koston aika, hän maksaa sille, mitä se on
ansainnut.
Jer. 51:45 Lähde pois sen keskeltä, minun kansani, ja pelastakoon kukin henkensä
Herran vihan hehkusta.
Ilm. 18:4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos,
te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin
kärsiä hänen vitsauksistansa.
9. Sillä katso, minä herätän ja tuon Baabelia vastaan suurten
kansojen joukon pohjoisesta maasta, ja ne asettuvat sotarintaan sitä vastaan.
Sieltäkäsin se valloitetaan; heidän nuolensa ovat kuin voitollisen sankarin,
joka ei tyhjänä palaja.
10. Ja Kaldea joutuu ryöstettäväksi, kaikki sen ryöstäjät saavat
yltäkyllin, sanoo Herra.
11. Iloitkaa vain, riemuitkaa vain, te minun perintöosani riistäjät,
hypelkää kuin puiva hieho, ja hirnukaa kuin orhit:
12. kuitenkin joutuu äitinne suureen häpeään, synnyttäjänne saa hävetä.
Katso, pakanakansoista vihoviimeinen! Erämaa, kuiva maa ja aromaa!
13. Herran vihan tähden se on oleva asumaton, aivan autio. Jokainen,
joka kulkee Baabelin ohitse, kauhistuu ja viheltää kaikille sen haavoille.
Jer. 25:12 Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan
Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle, sanoo Herra, heidän pahat tekonsa,
kostan kaldealaisten maalle ja teen sen ikuiseksi erämaaksi.
Jer. 49:17 Ja Edom tulee kauhistukseksi; jokainen, joka ohitse kulkee, kauhistuu
ja viheltää kaikille sen haavoille.
14. Asettukaa sotarintaan Baabelia vastaan, yltympäri, kaikki
jousenjännittäjät. Ampukaa sitä, älkää nuolia säästäkö; sillä se on tehnyt
syntiä Herraa vastaan.
15. Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta. Se antautuu, sen
pylväät kaatuvat, sen muurit sortuvat. Sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa
sille, tehkää sille, niinkuin sekin on tehnyt.
Ps. 137:8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa
kaiken, minkä olet meille tehnyt!
Ilm. 18:2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on
suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien
tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
Ilm. 18:6 Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle
kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut,
kaatakaa te hänelle kaksin verroin.
16. Tuhotkaa kylväjät Baabelista ja ne, jotka elonaikana sirppiin
tarttuvat. Hävittäjän miekkaa pakoon he kääntyvät kukin
oman kansansa tykö, pakenevat kukin omaan maahansa.(ERI KANSALAISUUKSIA (USA)
17. Eksynyt lammas on Israel, leijonat ovat sen eksyksiin ajaneet.
Ensiksi Assurin kuningas söi sen, ja nyt viimeksi Nebukadressar, Baabelin
kuningas, kalusi sen luut.
2. Kun. 17:5 Ja Assurin kuningas hyökkäsi koko maan kimppuun ja meni
Samariaan ja piiritti sitä kolme vuotta.
2. Kun. 25:1 Sidkia kapinoi Baabelin kuningasta vastaan. Hänen yhdeksäntenä
hallitusvuotenaan, sen kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä,
kävi Nebukadnessar, Baabelin kuningas, hän ja koko hänen sotajoukkonsa,
Jerusalemin kimppuun ja asettui leiriin sitä vastaan. Ja he rakensivat
saartovarusteet sitä vastaan yltympäri.
18. Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä
rankaisen Baabelin kuningasta ja hänen maatansa, niinkuin minä rankaisin Assurin
kuningasta.
19. Ja minä tuon Israelin takaisin sen omille laidunmaille, ja se on
käyvä laitumella Karmelilla ja Baasanissa ja tyydyttävä nälkänsä Efraimin
vuorilla ja Gileadissa.
Jer. 29:10 Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin
vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä
kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan.
Dan. 9:2 hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista
huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että
Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.
Miika 7:14 Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi, joka erillänsä asuu
metsässä, keskellä Karmelia. Käykööt he laitumella Baasanissa ja Gileadissa
niinkuin ikiaikoina ennen. -
20. Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin
rikkomusta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä; sillä minä
annan anteeksi niille, jotka minä jäännökseksi jätän.
Dan. 9:24 Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle
kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat
teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta
sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.
21. Käy Merataimin maan kimppuun ja Pekodin asukasten kimppuun. Aja
heitä takaa, hävitä, vihi tuhon omaksi heidät, sanoo Herra, ja tee kaikki, mitä
minä olen käskenyt sinun tehdä.
(Nimi merkitsee: rangaistus. Molemmat vertauskuvallisia Kaldean nimityksiä. )
22. Sotahuuto kuuluu maassa, suuri hävityksen melske!
23. Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara, joka löi koko
maanpiiriä! Kuinka onkaan Baabel tullut kauhistukseksi kansojen seassa!
Jer. 51:20 Sinä olit minun vasarani, minun sota-aseeni, sinulla minä musersin
kansoja, sinulla minä hävitin valtakuntia.
24. Minä viritin sinulle pyydyksen, ja niin sinut, Baabel, vangittiin
tietämättäsi. Sinut tavattiin ja otettiin kiinni, sillä Herraa vastaan sinä
ryhdyit taisteluun.
25. Herra avasi asehuoneensa ja toi ulos vihansa aseet. Sillä Herra,
Herra Sebaot, on tekevä työnsä kaldealaisten maassa.
26. Käykää sen kimppuun kaikilta ääriltä, avatkaa sen aitat, heittäkää
ulos, mitä siinä on, läjään niinkuin lyhteet. Vihkikää se tuhon omaksi, älköön
siitä tähdettä jääkö.
27. Hävittäkää kaikki sen härät, astukoot ne teurastettaviksi. Voi
heitä! Sillä heidän päivänsä on tullut, heidän rangaistuksensa aika.
28. Kuule! Pakenevia ja pakolaisia tulee Baabelin maasta Siioniin
ilmoittamaan Herran, meidän Jumalamme, kostoa, kostoa Hänen temppelinsä
puolesta.
Jer. 51:11 Teroittakaa nuolet, täyttäkää viinet! Herra on herättänyt Meedian
kuningasten hengen, sillä hänen ajatuksensa käy Baabelia vastaan, sen
hävittämiseksi. Tämä on Herran kosto, kosto hänen temppelinsä puolesta.
29. Kutsukaa ampujat kokoon Baabelia vastaan, kaikki
jousenjännittäjät: leiriytykää sen ympärille, älköön pääskö pakoon ainoakaan.
Maksakaa sille sen tekojen mukaan; kaiken sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää
sillekin. Sillä se on uhitellut Herraa, Israelin Pyhää.
30. Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki
sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra.
Jer. 49:26 Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki
sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot.
31. Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä, sanoo Herra, Herra
Sebaot, sillä sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika.
32. Ylpeä kompastuu ja kaatuu, eikä ole hänen nostajaansa. Ja minä
sytytän hänen kaupunkinsa tuleen, ja se kuluttaa ne ja kaiken, mitä hänen
ympärillänsä on.
33. Näin sanoo Herra Sebaot: Sorrettuja ovat niin israelilaiset kuin
Juudan miehet, ja kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni, he eivät
tahdo päästää heitä irti.
34. Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä.
Hän ajaa heidän asiansa, tuo rauhan maan päälle, mutta Baabelin asukkaille
vavistuksen.
Jes. 14:7 Kaikki maa on saanut levon ja rauhan, he puhkeavat riemuun.
35. Miekka kaldealaisten kimppuun, sanoo Herra, ja Baabelin asukasten
kimppuun, sen ruhtinasten ja tietäjäin kimppuun!
36. Miekka valhettelijain kimppuun, ja he typertyvät! Miekka sen
sankarien kimppuun, ja he kauhistuvat!
37. Miekka sen hevosten ja vaunujen kimppuun ja kaiken sekakansan
kimppuun, joka on sen keskellä, ja he muuttuvat naisiksi! Miekka sen aarteiden
kimppuun, ja ne ryöstetään!
38. Helle sen vetten kimppuun, ja ne kuivuvat! Sillä se on jumalankuvien
maa, ja hirmujumaliinsa he uskaltavat mielettömästi.
39. Sentähden tulevat sen asukkaiksi erämaan ulvojat ja ulisijat, ja
kamelikurjet siellä asustavat. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se
polvesta polveen.
Jes. 13:19 Ja Baabelin, valtakuntain kaunistuksen, kaldealaisten ylpeyden ja
loiston, käy niinkuin Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala hävitti.
Jes. 34:14 Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa
tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan ja löytää lepopaikan.
40. Niinkuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja
niiden naapurit, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään
ihmislapsi oleskeleva.
Jer. 49:18 Niinkuin oli silloin, kun Sodoma ja Gomorra ja niiden naapurit
hävitettiin, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään
ihmislapsi oleskeleva.
41. Katso, kansa tulee pohjoisesta; suuri kansa ja monet kuninkaat
nousevat maan perimmäisiltä ääriltä.
Jes. 13:17 Katso, minä herätän heitä vastaan meedialaiset, jotka eivät
hopeasta huoli eivätkä kullasta välitä.
Jer. 6:22 Näin sanoo Herra: Katso, kansa tulee pohjoisesta maasta, suuri kansa
nousee maan perimmäisiltä ääriltä.
42. He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat.
Heidän pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla,
varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel.
43. Kun Baabelin kuningas kuulee sanoman heistä, niin hänen kätensä
herpoavat; ahdistus valtaa hänet, tuska, niinkuin synnyttäväisen.
44. Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä
lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja
hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun
vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää
minun edessäni?
Jer. 49:19 Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä
lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja
hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun
vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää
minun edessäni?
45. Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Baabelia
vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut kaldealaisten maata
vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, laidun
kauhistuu niiden tähden.
46. Huuto käy: 'Baabel on valloitettu!' ja maa vapisee, parku kuuluu
kansoissa.
1 הַדָּבָ֗ר אֲשֶׁ֨ר דִּבֶּ֧ר יְהוָ֛ה אֶל־בָּבֶ֖ל אֶל־אֶ֣רֶץ
כַּשְׂדִּ֑ים בְּיַ֖ד יִרְמְיָ֥הוּ הַנָּבִֽיא׃
2 הַגִּ֨ידוּ בַגֹּויִ֤ם וְהַשְׁמִ֙יעוּ֙ וּֽשְׂאוּ־נֵ֔ס הַשְׁמִ֖יעוּ
אַל־תְּכַחֵ֑דוּ אִמְרוּ֩ נִלְכְּדָ֨ה בָבֶ֜ל הֹבִ֥ישׁ בֵּל֙ חַ֣ת מְרֹדָ֔ךְ
הֹבִ֣ישׁוּ עֲצַבֶּ֔יהָ חַ֖תּוּ גִּלּוּלֶֽיהָ׃
3 כִּ֣י עָלָה֩ עָלֶ֨יהָ גֹּ֜וי מִצָּפֹ֗ון הֽוּא־יָשִׁ֤ית אֶת־אַרְצָהּ֙
לְשַׁמָּ֔ה וְלֹֽא־יִהְיֶ֥ה יֹושֵׁ֖ב בָּ֑הּ מֵאָדָ֥ם וְעַד־בְּהֵמָ֖ה נָ֥דוּ
הָלָֽכוּ׃
4 בַּיָּמִ֨ים הָהֵ֜מָּה וּבָעֵ֤ת הַהִיא֙ נְאֻם־יְהוָ֔ה יָבֹ֧אוּ
בְנֵֽי־יִשְׂרָאֵ֛ל הֵ֥מָּה וּבְנֵֽי־יְהוּדָ֖ה יַחְדָּ֑ו הָלֹ֤וךְ וּבָכֹו֙
יֵלֵ֔כוּ וְאֶת־יְהוָ֥ה אֱלֹהֵיהֶ֖ם יְבַקֵּֽשׁוּ׃
Jer.3:18 בַּיָּמִ֣ים הָהֵ֔מָּה יֵלְכ֥וּ בֵית־יְהוּדָ֖ה עַל־בֵּ֣ית
יִשְׂרָאֵ֑ל וְיָבֹ֤אוּ יַחְדָּו֙ מֵאֶ֣רֶץ צָפֹ֔ון עַל־הָאָ֕רֶץ אֲשֶׁ֥ר
הִנְחַ֖לְתִּי אֶת־אֲבֹותֵיכֶֽם׃
Jer3:21 קֹ֚ול עַל־שְׁפָיִ֣ים נִשְׁמָ֔ע בְּכִ֥י תַחֲנוּנֵ֖י בְּנֵ֣י יִשְׂרָאֵ֑ל
כִּ֤י הֶעֱוּוּ֙ אֶת־דַּרְכָּ֔ם שָׁכְח֖וּ אֶת־יְהֹוָ֥ה אֱלֹהֵיהֶֽם׃
Jer31:9 בִּבְכִ֣י יָבֹ֗אוּ וּֽבְתַחֲנוּנִים֮ אֹֽובִילֵם֒ אֹֽולִיכֵם֙
אֶל־נַ֣חֲלֵי מַ֔יִם בְּדֶ֣רֶךְ יָשָׁ֔ר לֹ֥א יִכָּשְׁל֖וּ בָּ֑הּ כִּֽי־הָיִ֤יתִי
לְיִשְׂרָאֵל֙ לְאָ֔ב וְאֶפְרַ֖יִם בְּכֹ֥רִי הֽוּא׃
5 צִיֹּ֣ון יִשְׁאָ֔לוּ דֶּ֖רֶךְ הֵ֣נָּה פְנֵיהֶ֑ם בֹּ֚אוּ וְנִלְו֣וּ
אֶל־יְהוָ֔ה בְּרִ֥ית עֹולָ֖ם לֹ֥א תִשָּׁכֵֽחַ׃
6 צֹ֤אן אֹֽבְדֹות֙ [הָיָה כ] (הָי֣וּ ק) עַמִּ֔י רֹעֵיהֶ֣ם הִתְע֔וּם הָרִ֖ים
[שֹׁובֵבִים כ] (שֹֽׁובְב֑וּם ק) מֵהַ֤ר אֶל־גִּבְעָה֙ הָלָ֔כוּ שָׁכְח֖וּ
רִבְצָֽם׃
7 כָּל־מֹוצְאֵיהֶ֣ם אֲכָל֔וּם וְצָרֵיהֶ֥ם אָמְר֖וּ לֹ֣א נֶאְשָׁ֑ם תַּ֗חַת
אֲשֶׁ֨ר חָטְא֤וּ לַֽיהוָה֙ נְוֵה־צֶ֔דֶק וּמִקְוֵ֥ה אֲבֹֽותֵיהֶ֖ם יְהוָֽה׃
8 נֻ֚דוּ מִתֹּ֣וךְ בָּבֶ֔ל וּמֵאֶ֥רֶץ כַּשְׂדִּ֖ים
[יָצְאוּ כ] (צֵ֑אוּ ק) וִהְי֕וּ כְּעַתּוּדִ֖ים לִפְנֵי־צֹֽאן׃
9 כִּ֣י הִנֵּ֣ה אָנֹכִ֡י מֵעִיר֩ וּמַעֲלֶ֨ה עַל־בָּבֶ֜ל קְהַל־גֹּויִ֤ם
גְּדֹלִים֙ מֵאֶ֣רֶץ צָפֹ֔ון וְעָ֣רְכוּ לָ֔הּ מִשָּׁ֖ם תִּלָּכֵ֑ד חִצָּיו֙
כְּגִבֹּ֣ור מַשְׁכִּ֔יל לֹ֥א יָשׁ֖וּב רֵיקָֽם׃
10 וְהָיְתָ֥ה כַשְׂדִּ֖ים לְשָׁלָ֑ל כָּל־שֹׁלְלֶ֥יהָ יִשְׂבָּ֖עוּ נְאֻם־יְהוָֽה׃
11 כִּ֤י [תִשְׂמְחִי כ] (תִשְׂמְחוּ֙ ק) כִּ֣י [תַעֲלְזִי כ] (תַֽעַלְז֔וּ
ק) שֹׁסֵ֖י נַחֲלָתִ֑י כִּ֚י [תָפוּשִׁי כ] (תָפ֙וּשׁוּ֙ ק) כְּעֶגְלָ֣ה דָשָׁ֔ה
[וְתִצְהֲלִי כ] (וְתִצְהֲל֖וּ ק) כָּאֲבִּרִֽים׃
12 בֹּ֤ושָׁה אִמְּכֶם֙ מְאֹ֔ד חָפְרָ֖ה יֹֽולַדְתְּכֶ֑ם הִנֵּה֙ אַחֲרִ֣ית
גֹּויִ֔ם מִדְבָּ֖ר צִיָּ֥ה וַעֲרָבָֽה׃
13 מִקֶּ֤צֶף יְהוָה֙ לֹ֣א תֵשֵׁ֔ב וְהָיְתָ֥ה שְׁמָמָ֖ה כֻּלָּ֑הּ כֹּ֚ל עֹבֵ֣ר
עַל־בָּבֶ֔ל יִשֹּׁ֥ם וְיִשְׁרֹ֖ק עַל־כָּל־מַכֹּותֶֽיהָ׃
14 עִרְכ֨וּ עַל־בָּבֶ֤ל ׀ סָבִיב֙ כָּל־דֹּ֣רְכֵי קֶ֔שֶׁת יְד֣וּ אֵלֶ֔יהָ
אַֽל־תַּחְמְל֖וּ אֶל־חֵ֑ץ כִּ֥י לַֽיהוָ֖ה חָטָֽאָה׃
15 הָרִ֨יעוּ עָלֶ֤יהָ סָבִיב֙ נָתְנָ֣ה יָדָ֔הּ נָֽפְלוּ֙ [אַשְׁוִיֹּתֶיהָ כ]
(אָשְׁיֹותֶ֔יהָ ק) נֶהֶרְס֖וּ חֹֽומֹותֶ֑יהָ כִּי֩ נִקְמַ֨ת יְהוָ֥ה הִיא֙
הִנָּ֣קְמוּ בָ֔הּ כַּאֲשֶׁ֥ר עָשְׂתָ֖ה עֲשׂוּ־לָֽהּ׃
16 כִּרְת֤וּ זֹורֵ֙עַ֙ מִבָּבֶ֔ל וְתֹפֵ֥שׂ מַגָּ֖ל בְּעֵ֣ת קָצִ֑יר מִפְּנֵי֙
חֶ֣רֶב הַיֹּונָ֔ה אִ֤ישׁ אֶל־עַמֹּו֙ יִפְנ֔וּ וְאִ֥ישׁ לְאַרְצֹ֖ו יָנֻֽסוּ׃
17 שֶׂ֧ה פְזוּרָ֛ה יִשְׂרָאֵ֖ל אֲרָיֹ֣ות הִדִּ֑יחוּ הָרִאשֹׁ֤ון אֲכָלֹו֙ מֶ֣לֶךְ
אַשּׁ֔וּר וְזֶ֤ה הָאַחֲרֹון֙ עִצְּמֹ֔ו נְבוּכַדְרֶאצַּ֖ר מֶ֥לֶךְ בָּבֶֽל׃
18 לָכֵ֗ן כֹּֽה־אָמַ֞ר יְהוָ֤ה צְבָאֹות֙ אֱלֹהֵ֣י יִשְׂרָאֵ֔ל הִנְנִ֥י פֹקֵ֛ד
אֶל־מֶ֥לֶךְ בָּבֶ֖ל וְאֶל־אַרְצֹ֑ו כַּאֲשֶׁ֥ר פָּקַ֖דְתִּי אֶל־מֶ֥לֶךְ
אַשּֽׁוּר׃
19 וְשֹׁבַבְתִּ֤י אֶת־יִשְׂרָאֵל֙ אֶל־נָוֵ֔הוּ וְרָעָ֥ה הַכַּרְמֶ֖ל וְהַבָּשָׁ֑ן
וּבְהַ֥ר אֶפְרַ֛יִם וְהַגִּלְעָ֖ד תִּשְׂבַּ֥ע נַפְשֹֽׁו׃
20 בַּיָּמִ֣ים הָהֵם֩ וּבָעֵ֨ת הַהִ֜יא נְאֻם־יְהוָ֗ה יְבֻקַּ֞שׁ אֶת־עֲוֹ֤ן
יִשְׂרָאֵל֙ וְאֵינֶ֔נּוּ וְאֶת־חַטֹּ֥את יְהוּדָ֖ה וְלֹ֣א תִמָּצֶ֑אינָה כִּ֥י
אֶסְלַ֖ח לַאֲשֶׁ֥ר אַשְׁאִֽיר׃
21 עַל־הָאָ֤רֶץ מְרָתַ֙יִם֙ עֲלֵ֣ה עָלֶ֔יהָ וְאֶל־יֹושְׁבֵ֖י פְּקֹ֑וד חֲרֹ֨ב
וְהַחֲרֵ֤ם אַֽחֲרֵיהֶם֙ נְאֻם־יְהוָ֔ה וַעֲשֵׂ֕ה כְּכֹ֖ל אֲשֶׁ֥ר צִוִּיתִֽיךָ׃
22 קֹ֥ול מִלְחָמָ֖ה בָּאָ֑רֶץ וְשֶׁ֖בֶר גָּדֹֽול׃
23 אֵ֤יךְ נִגְדַּע֙ וַיִּשָּׁבֵ֔ר פַּטִּ֖ישׁ כָּל־הָאָ֑רֶץ אֵ֣יךְ הָיְתָ֧ה
לְשַׁמָּ֛ה בָּבֶ֖ל בַּגֹּויִֽם׃
24 יָקֹ֨שְׁתִּי לָ֤ךְ וְגַם־נִלְכַּדְתְּ֙ בָּבֶ֔ל וְאַ֖תְּ לֹ֣א יָדָ֑עַתְּ
נִמְצֵאת֙ וְגַם־נִתְפַּ֔שְׂתְּ כִּ֥י בַֽיהוָ֖ה הִתְגָּרִֽית׃
25 פָּתַ֤ח יְהוָה֙ אֶת־אֹ֣וצָרֹ֔ו וַיֹּוצֵ֖א אֶת־כְּלֵ֣י זַעְמֹ֑ו כִּי־מְלָאכָ֣ה
הִ֗יא לַֽאדֹנָ֧י יְהוִ֛ה צְבָאֹ֖ות בְּאֶ֥רֶץ כַּשְׂדִּֽים׃
26 בֹּֽאוּ־לָ֤הּ מִקֵּץ֙ פִּתְח֣וּ מַאֲבֻסֶ֔יהָ סָלּ֥וּהָ כְמֹו־עֲרֵמִ֖ים
וְהַחֲרִימ֑וּהָ אַל־תְּהִי־לָ֖הּ שְׁאֵרִֽית׃
27 חִרְבוּ֙ כָּל־פָּרֶ֔יהָ יֵרְד֖וּ לַטָּ֑בַח הֹ֣וי עֲלֵיהֶ֔ם כִּֽי־בָ֥א יֹומָ֖ם
עֵ֥ת פְּקֻדָּתָֽם׃
28 קֹ֥ול נָסִ֛ים וּפְלֵטִ֖ים מֵאֶ֣רֶץ בָּבֶ֑ל לְהַגִּ֣יד בְּצִיֹּ֗ון
אֶת־נִקְמַת֙ יְהוָ֣ה אֱלֹהֵ֔ינוּ נִקְמַ֖ת הֵיכָלֹֽו׃
29 הַשְׁמִ֣יעוּ אֶל־בָּבֶ֣ל ׀ רַ֠בִּים כָּל־דֹּ֨רְכֵי קֶ֜שֶׁת חֲנ֧וּ עָלֶ֣יהָ
סָבִ֗יב אַל־יְהִי־ (לָהּ֙ק) פְּלֵטָ֔ה שַׁלְּמוּ־לָ֣הּ כְּפָעֳלָ֔הּ כְּכֹ֛ל
אֲשֶׁ֥ר עָשְׂתָ֖ה עֲשׂוּ־לָ֑הּ כִּ֧י אֶל־יְהוָ֛ה זָ֖דָה אֶל־קְדֹ֥ושׁ
יִשְׂרָאֵֽל׃
30 לָכֵ֛ן יִפְּל֥וּ בַחוּרֶ֖יהָ בִּרְחֹבֹתֶ֑יהָ וְכָל־אַנְשֵׁ֨י מִלְחַמְתָּ֥הּ
יִדַּ֛מּוּ בַּיֹּ֥ום הַה֖וּא נְאֻם־יְהוָֽה׃
31 הִנְנִ֤י אֵלֶ֙יךָ֙ זָדֹ֔ון נְאֻם־אֲדֹנָ֥י יְהוִ֖ה צְבָאֹ֑ות כִּ֛י בָּ֥א
יֹומְךָ֖ עֵ֥ת פְּקַדְתִּֽיךָ׃
32 וְכָשַׁ֤ל זָדֹון֙ וְנָפַ֔ל וְאֵ֥ין לֹ֖ו מֵקִ֑ים וְהִצַּ֤תִּי אֵשׁ֙ בְּעָרָ֔יו
וְאָכְלָ֖ה כָּל־סְבִיבֹתָֽיו׃
33 כֹּ֤ה אָמַר֙ יְהוָ֣ה צְבָאֹ֔ות עֲשׁוּקִ֛ים בְּנֵי־יִשְׂרָאֵ֥ל
וּבְנֵי־יְהוּדָ֖ה יַחְדָּ֑ו וְכָל־שֹֽׁבֵיהֶם֙ הֶחֱזִ֣יקוּ בָ֔ם מֵאֲנ֖וּ
שַׁלְּחָֽם׃
34 גֹּאֲלָ֣ם ׀ חָזָ֗ק יְהוָ֤ה צְבָאֹות֙ שְׁמֹ֔ו רִ֥יב יָרִ֖יב אֶת־רִיבָ֑ם
לְמַ֙עַן֙ הִרְגִּ֣יעַ אֶת־הָאָ֔רֶץ וְהִרְגִּ֖יז לְיֹשְׁבֵ֥י בָבֶֽל׃
35 חֶ֥רֶב עַל־כַּשְׂדִּ֖ים נְאֻם־יְהוָ֑ה וְאֶל־יֹשְׁבֵ֣י בָבֶ֔ל וְאֶל־שָׂרֶ֖יהָ
וְאֶל־חֲכָמֶֽיהָ׃
36 חֶ֥רֶב אֶל־הַבַּדִּ֖ים וְנֹאָ֑לוּ חֶ֥רֶב אֶל־גִּבֹּורֶ֖יהָ וָחָֽתּוּ׃
37 חֶ֜רֶב אֶל־סוּסָ֣יו וְאֶל־רִכְבֹּ֗ו וְאֶל־כָּל־הָעֶ֛רֶב אֲשֶׁ֥ר בְּתֹוכָ֖הּ
וְהָי֣וּ לְנָשִׁ֑ים חֶ֥רֶב אֶל־אֹוצְרֹתֶ֖יהָ וּבֻזָּֽזוּ׃
38 חֹ֥רֶב אֶל־מֵימֶ֖יהָ וְיָבֵ֑שׁוּ כִּ֣י אֶ֤רֶץ פְּסִלִים֙ הִ֔יא וּבָאֵימִ֖ים
יִתְהֹלָֽלוּ׃
39 לָכֵ֗ן יֵשְׁב֤וּ צִיִּים֙ אֶת־אִיִּ֔ים וְיָ֥שְׁבוּ בָ֖הּ בְּנֹ֣ות יַֽעֲנָ֑ה
וְלֹֽא־תֵשֵׁ֥ב עֹוד֙ לָנֶ֔צַח וְלֹ֥א תִשְׁכֹּ֖ון עַד־דֹּ֥ור וָדֹֽור׃
40 כְּמַהְפֵּכַ֨ת אֱלֹהִ֜ים אֶת־סְדֹ֧ם וְאֶת־עֲמֹרָ֛ה וְאֶת־שְׁכֵנֶ֖יהָ
נְאֻם־יְהוָ֑ה לֹֽא־יֵשֵׁ֥ב שָׁם֙ אִ֔ישׁ וְלֹֽא־יָג֥וּר בָּ֖הּ בֶּן־אָדָֽם׃
41 הִנֵּ֛ה עַ֥ם בָּ֖א מִצָּפֹ֑ון וְגֹ֤וי גָּדֹול֙ וּמְלָכִ֣ים רַבִּ֔ים יֵעֹ֖רוּ
מִיַּרְכְּתֵי־אָֽרֶץ׃
42 קֶ֣שֶׁת וְכִידֹ֞ן יַחֲזִ֗יקוּ אַכְזָרִ֥י הֵ֙מָּה֙ וְלֹ֣א יְרַחֵ֔מוּ קֹולָם֙
כַּיָּ֣ם יֶהֱמֶ֔ה וְעַל־סוּסִ֖ים יִרְכָּ֑בוּ עָר֗וּךְ כְּאִישׁ֙ לַמִּלְחָמָ֔ה
עָלַ֖יִךְ בַּת־בָּבֶֽל׃
43 שָׁמַ֧ע מֶֽלֶךְ־בָּבֶ֛ל אֶת־שִׁמְעָ֖ם וְרָפ֣וּ יָדָ֑יו צָרָה֙ הֶחֱזִיקַ֔תְהוּ
חִ֖יל כַּיֹּולֵדָֽה׃
44 הִ֠נֵּה כְּאַרְיֵ֞ה יַעֲלֶ֨ה מִגְּאֹ֣ון הַיַּרְדֵּן֮ אֶל־נְוֵ֣ה אֵיתָן֒
כִּֽי־אַרְגִּ֤עָה [אֲרוּצֵם כ] (אֲרִיצֵם֙ ק) מֵֽעָלֶ֔יהָ וּמִ֥י בָח֖וּר אֵלֶ֣יהָ
אֶפְקֹ֑ד כִּ֣י מִ֤י כָמֹ֙ונִי֙ וּמִ֣י יֹועִדֶ֔נִּי וּמִֽי־זֶ֣ה רֹעֶ֔ה אֲשֶׁ֥ר
יַעֲמֹ֖ד לְפָנָֽי׃
45 לָכֵ֞ן שִׁמְע֣וּ עֲצַת־יְהוָ֗ה אֲשֶׁ֤ר יָעַץ֙ אֶל־בָּבֶ֔ל וּמַ֨חְשְׁבֹותָ֔יו
אֲשֶׁ֥ר חָשַׁ֖ב אֶל־אֶ֣רֶץ כַּשְׂדִּ֑ים אִם־לֹ֤א יִסְחָבוּם֙ צְעִירֵ֣י הַצֹּ֔אן
אִם־לֹ֥א יַשִּׁ֛ים עֲלֵיהֶ֖ם נָוֶֽה׃
46 מִקֹּול֙ נִתְפְּשָׂ֣ה בָבֶ֔ל נִרְעֲשָׁ֖ה הָאָ֑רֶץ וּזְעָקָ֖ה בַּגֹּויִ֥ם
נִשְׁמָֽע׃