ISRAELIN KADONNEET HEIMOT

Usein samaistetaan sanat Israel ja juutalaiset. Eikä se ole väärin, koska tämän päivän maailmassa juutalaiset lähes yksin edustavat Israelin kansaa. Liettuassa ym. tosin elävät karaiimit, pienempi juutalaisryhmä ja Länsirannalla n. 700 samarialaista, jotka ovat ainoa jäljelle jäänyt ei juutalaisperäinen israelilaisryhmä.
Alussa tilanne oli kuitenkin toinen. Jaakobilla ei ollut vain yhtä poikaa, vaan 12. Myöhemmin israelilaisheimoja oli 12 tai 13 tai 14. Kuningas Salomon kuoltua jakaantui Israelin valtakunta kahteen osaan, pohjoisvaltio Israeliin ja etelävaltio Juudaan. Tosin tuo jako saattoi olla jo vanhempikin, 2 Sam.2:10. Israelin heimot jakaantuivat niin, että Etelävaltioon kuuluivat Juudan, Benjaminin ja Simeonin heimot eli kolme heimoa. Pohjoisvaltioon kuuluivat muut eli 9 heimoa. Leevin heimoa asui kummassakin maan osassa. Juutalaiset polveutuvat näistä etelävaltion asukkaista.
Esra 1:5 antaa ymmärtää, että tuossa vaiheessa Simeonin heimo oli jo lakannut olemasta. Siksi usein puhutaan Israelin kadonneista 10 heimosta. Myöhemmin juutalaisten tietous omasta alkuperästään katosi vielä enemmän eli kadonneita Israelin heimoja ovat kaikki. Tosin juutalaisten keskuudessa on nimien ja perimätiedon ansiosta säilynyt kaksi klaania, papisto eli kohenit ja leviitat. Näin Leevin heimo on tavallaan olemassa. Pohjoisvaltakunnan heimoista erilaiset juutalaishistoriat sen sijaan selkeästi sanovat, että heitä ei ole eikä tule. Tällainen käsitys perustuu lähinnä seuraavaan. Kun pohjoisvaltio Israel murskattiin Assyrian suurvallan toimesta v. 722 eKr. vietiin osa kansasta pakkosiirtolaisuuteen. Jäljelle jääneet sekoittuivat maahan tuotuihin muukalaisiin ja näin syntyivät samarialaiset. Jeesuksen aikana heitä arvioitiin olleen n. 100.000. Nyt heitä kuitenkin on jäljellä ainoastaan tuo pieni ryhmä Länsirannalla.
Pakkosiirtolaisuuteen viedyt sen sijaan katosivat. Kun juutalaisia vietiin n. sata vuotta myöhemmin suurin piirtein samoille seuduille pakkosiirtolaisuuteen eivät he koskaan missään tavanneet noita pohjoisia sukulaisiaan. Ja näin on yleisemminkin. Heistä ei ole sen koommin koskaan kuultu yhtään mitään. On arveltu, että he joutuivat paikallisen "Hitlerin" käsiin, joka tapatti heidät kaikki tai suuren osan ja loput sitten sulautuivat paikallisiin asukkaisiin.
Erilaiset tarinat sen sijaan ovat löytäneet heitä milloin mistäkin. On jäänyt ikään kuin elämään huhu, että he eivät suinkaan kuolleet. Baltimoren yliopisto on kartoittanut erilaisia väestöryhmiä ympäri maailmaa, joiden on arveltu olevan israelilaisia tai jotka itse arvelevat olevansa alunperin israelilaisia. Näitä ryhmiä olisi sekä pohjoisvaltio- että juutalaisperäisiä ja heitä löytyy Israelista katsottuna sekä idästä että lännestä ja etelästä. Merkillistä, että ei niinkään pohjoisesta. Mitään todellisia todisteita, että jostain olisi todella löydetty pohjoisvaltio Israelin jälkeläisiä, ei ole.

Kadonneet ryhmät, jos ovat israelilaisperäisiä, ovat juutalaisten jälkeläisiä. Ainoa poikkeus, joka rikkoo harmoonisen kokonaisuuden on Raamattu. Ilm. 7:4-8, 14:1 kertoo lopun aikana koko Israelin uskovan Jeesukseen. Tämän saman asian kertoo myös Paavali, Room. 11:25-26. Koko Israel ei ole yhtä kuin kaikki juutalaiset, vaan kirjaimellisesti koko Israel, kaikki sukukunnat. Raamattu siis tietää, että lopun ajalla tapahtuu jotain, mikä synnyttää kaikki israelilaisheimot uudelleen eloon. Ja nyt sitten joudumme tekemisiin Vanhan testamentin kanssa.
Vanhassa testamentissa on asiasta lukuisia ennustuksia. Sen lukemattomat kohdat kertovat pohjoisten isralilaisheimojen takaisin paluusta aivan kuin ne eivät olisikaan koskaan kadonneet. Ja näin on asia Jumalan silmissä. Hänelle yksikään heimo ei ole koskaan kadonnut.

Minne Jumala on piilottanut kadonneet israelilaiset, sitä Raamattu ei kerro. Mutta se kertoo selkeästi, mistä nämä ihmiset palaavat.
Jer.3:6-8 kertoo vastoin historiaa merkillisen tiedon. Jumalalle oikea pohjoisvaltio Israel olivat ne n. 30.000 pakkosiirtolaista, jotka vietiin Assyriaan, ei maahan jäänyt kansan enemmistö.
Jer.3:17-18 kertoo, että merkillisenä aikana "siihen aikaan", etelävaltio Juudan asukkaat palaavat Israeliin yhdessä pohjoisvaltio Israelin asukkaiden kanssa "pohjoisesta maasta". Jer.31:5-6, 20 kuvaa nimenomaan pohjoisvaltion ihmisten paluuta. Siinä määritellään tarkemmin tuon pohjoisen maan sijainti. Se on "maan perimmäisillä äärillä", Jer.31:8 ja Jer.31:1 muistuttaa vielä, että Jumala on kaikkien Israelin sukukuntien Jumala.
Jeremia on ensimmäinen profeetta, joka tunsi tuon "pohjoisen maan". Miksi? Oliko tapahtunut jotain? V. 612 eKr. oli Assyrian suurvalta murskattu ja pakkosiirtolaiset olivat vapautuneet. Ketään ei kuitenkaan ollut tullut takaisin. Miksi? Mitä oli tapahtunut? Ehkä Jeremia tiesi jotain, mitä hän ei kirjoittanut kirjaansa. Seuraava profeetta, joka tunsi myös hyvin tuon "pohjoisen maan", asui itse Irakissa, jossa nuo pohjoisheimojen pakkosiirtolaiset olivat olleet. Hän kuvaa tuota maata Roosin, Mesekin ja Tuubalin maaksi, Maagogin maaksi, Hes.38:2-3, 39:1-2. Se on maa, jossa on kehittynyt metalliteollisuus, Hes.27:13. Maa ei ole lähellä, vaan "pohjan perillä", Hes.39:2. Tuon ajan maailmaa tuntien on selkeää, että puhe on suomalais-ugrilaisten asuttamasta Venäjästä.

Hesekiel tietää myös lisää. Eräänä päivänä koko Israelin heimo virkoaa eloon, Hes. 37:11.Sen jälkeen pohjoisvaltion asukkaat yhdistyvät etelävaltion asukkaiden kanssa, Hes.37:16-19. Israelin kansan pitkä jako kahteen ryhmään loppuu, Hes.37:21-22. Paikka missä yhtyminen tapahtuu on Israelin maa, jonne kumpikin ryhmä on toisistaan erottuvina ryhminä saapunut, Hes.37:22.
Kolmas profeetta. joka tunsi "pohjoisen maan", oli Sakarja. Hän toimi n. 100 vuotta Jeremiaa myöhemmin ja ehkä taas tiesi jotain uutta, mitä oli tapahtunut. Sak.6:8 puhuu hieman epäselvässä näyssä vaunuista, joita hevoset vetävät. Pohjoisen kohdalla hän kertoo: "Katso, ne, jotka lähtivät pohjoiseen maahan, saattavat minun Henkeni lepäämään pohjoisessa maassa". Kun ajattelee Venäjän historiaa tämä tuntuu oudolta. Mutta jos ajatellaan, että Venäjälle tuli joskus Israelin kansan edustajia, voi asian ymmärtää niin, että Jumalan Henki ja varjelus lepää niiden ihmisten ympärillä, jotka ovat Aabrahamin jälkeläisiä. Tämä liittyy myös Dan.12:1 tietoon, että suuri enkeliruhtinas Miikael varjelee koko historian ajan Israelin kansaa, ei vain juutalaisia. Ehkä siis Sakarja tiesi, että pohjoisten israelilaisheimojen asettuminen jonnekin oli onnistunut ja sujunut hyvin. He olivat turvassa.

Tämän jälkeen Raamattu vaikenee pohjoisista helmoista. Ainoan kerran asiaan palataan apokryfisessa 2 Esran kirjassa, joka on syntynyt n.v.100 jKr. Luvussa 13 kerrotaan merkillinen tieto. Lopun ajalla ilmestyy maailmanhistorian näyttämölle outo, toisenlainen ihmisjoukko. Kun näkijä ei ymmärrä mitään, vastaa Korkein hänelle, että nämä ihmiset ovat ne Israelin pakkosiirtolaiset, jotka Assyrian kuningas vei pois. Ja samalla hän kertoo koko pakkosiirtolaisten historian. He eivät kuolleet eivätkä jääneet Assyriaan, vaan Assyriasta he lähtivät puolitoista vuotta kestäneelle vaellukselle kaukaiseen maahan, jossa he ovat lopun aikaan asti. Silloin he palaavat takaisin kaikkien hämmästykseksi. Takaisinpaluuta johtaa itse Jumala. Sama ajatus, joka löytyy Jeremialla, Jer. 31:8-9.


HISTORIAN JÄLJITYSTÄ

Emme siis tiedä, minne Israelin pohjoisvaltion pakkosiirtolaiset hävisivät. Mutta voimme yrittää jäljittää heitä. V. 622 eKr. Assyrian suurvallan tuhosivat kolme viholliskansaa, babylonialaiset, medialaiset ja tuntematon kansa, joita on arveltu skyyttalaisiksi. Voisiko tässä olla arvoituksen avain?
Babylonialaisista oli jo puhe. Medialaiset olivat persialaisten sukulaiskansa, jonka alkuperää on etsitty Etelä-Venäjältä ja Ukrainasta. Skyyttalaiset taas ovat kansa, joka on syntynyt Etelä-Venäjällä ja Ukrainassa.
Olivatko vihollisten viholliset israelilaisille ystäviä? Lähtivätkö he ystäviensä kotimaahan? Silloin meidän on paneuduttava Venäjän muinaishistoriaan. Keski-Venäjän muinaishistorian ehkä paras asiantuntija marilainen akateemikko Valeri Patrushev on kirjoittanut kirjan The Early History of the Finno-Ugric Peoples of European Russia, Oulu 2000. Siinä hän kertoo, miten koko suomalais-ugrilaiselle alueelle Skandinaviasta Uralille saakka kehittyi vuosien 1500-500 eKr. välisenä aikana yhtenäinen kulttuuri, tekstiilikeramiikka.
Tämän kulttuurin loppuaikoina, n. v.800-500 eKr. tapahtuu suuria mullistuksia, jotka koskevat kaikkia Keski-Venäjän alueen paikalliskulttuureja. Nämä muutokset tulivat skyyttalaisten taholta ja niiden vaikutuksen kokivat kaikki suomensukuiset kansat. Venäjälle syntyivät tuolloin ensimmäiset kaupungit. Kaupungeista tuli kaupan ja metalliteollisuuden keskuksia. Metalleja olivat kulta, hopea, pronssi, kupari ja rauta. Teollisuustuotteiden taso oli niin korkea, että skyyttalaisalueestakin tuli markkina-aluetta. Oppilas oli siis opettajaa etevämpi. Rauta lisäsi myös maaseudun hyvinvointia ja väkiluku lisääntyi.
Oliko kyseessä pelkkä kulttuurivaikutus vai johtuiko muutos jostain uudesta väestöryhmästä? Patrushev kiistää väestöjen siirtolaisuuden. Hän kuitenkin myöntää, että jonkinlaisia kontakteja oli esim. Persiaan ja Assyriaan. Assyriasta tuli mm. muoti tehdä monista koristeista leijonanmuotoisia, joka ei ole kauhean yleinen eläin Venäjän metsissä. Muutamassa sadassa vuodessa nuo kulttuurit kuitenkin jo muuttuivat ja esim. monet Keski-Venäjälle syntyneet kaupungit taantuvat takaisin kyläasteelle. Jos kuvittelemme, millaiset ihmiset olisivat käynnistäneet nämä muutokset Keski-Venäjän kulttuureissa, on vastaus aika yllättävä: juuri sellaiset, jotka Assyrian kuningas vei Israelista pakkosiirtolaisuuteen.
Väestömääräisesti tuo joukko ei ole ollut valtavan suuri, ehkä 30.000. Puhuivatko he enää omaa heprean kieltään vai oliko se vaihtunut arameaksi, assyriaksi vai skyytiksi? Mitä heidän uskonnostaan oli jäljellä? Jer.3:13 antaa ymmärtää, että jo Israelissa oli pohjoisvaltakunnan ihmisten uskonto muuttunut aivan muuksi. Tuntuu kuin hän kuvaisi marilaisten nykyistä pakanauskontoa. Marithan ovat Euroopan viimeinen pakanakansa.
Jotkut kielentutkijat ovat olleet löytävinään suomen kielestä kymmeniä skyytin kielen lainasanoja, mm. Jumala ja taivas. Ja näitä skyyttilainoja on myös lapin eri kielissä.
Keski-Venäjän kulttuurin muutos osuu hämmästyttävän yksiin israelilaisten katoamisen kanssa. Ainoa ongelma on, että tuo muutos Venäjällä alkaa liian aikaisin. Tähän osuu kuitenkin toinen ongelma. Me emme tarkalleen tiedä, milloin isralilaisten poismuutto Palestiinasta alkaa. Kuningas Salomolla oli yhteistyötä 900-luvulla eKr. foinikialaisten kanssa. Oliko maailman meriä kyntäneitten foinikialaisten kauppiaitten joukossa myös israelilaisia kauppiaita? Todennäköisesti oli. 800-luvulla eKr. Elian aikana oli Israelissa suuret nälänhädät. Varmasti silloin monet lähtivät etsimään leveämpää leipää ulkomailta. Mistä, emme tiedä.
Juutalaisten historia on yksi maailman parhaiten tunnetuista. Silti emme siitäkään paljoa tiedä.


LÄÄKETIEDE HISTORIATIETEENÄ

Historiatieteiden avulla ei ole kovinkaan suuria mahdollisuuksia päästä eteenpäin kadonneitten israelilaisten jäljittämisessä. Oman mielenkiintoisen lisän tuo tähän lääketieteen eri menetelmät.
Joitakin vuosia sitten sain käsiini muutaman veriryhmätutkimuksen tulokset. Yksi selvitteli 0-veriryhmän levikkiä. Siinä paljastui, että läntisessä Lähi-idässä 0-veriryhmä ei ole väestön enemmistöllä, alueen itäosassa taas on. Länsi-Euroopassakin 0-veriryhmä on väestön enemmistöllä, Suomessa taas ei. Tämä sulkee pois ne selitykset, että suomalaisten alkuperä olisi jossain Brysselissä.
Toinen veriryhmätutkimus, johon törmäsin, koski veriryhmien jakaantumista suomalais-ugrilaisilla kansoilla. Niistä muodostui selkeä kuva. A-veriryhmä on selkeästi läntisillä suomalais-ugrilaisilla. B-veriryhmä taas itäisillä. 0-veriryhmä vaikutti vanhimmalta suomalais-ugrilaisten keskuudessa, AB-veriryhmä taas nuorimmalta. Näytti siltä, että AB-veriryhmä olisi tullut etelän suunnasta suomalais-ugrilaisiin Keski-Venäjällä ja sitten levinnyt eri ilmansuuntiin. Asian teki vielä mielenkiintoisammaksi saamani tieto, että AB-veriryhmä olisi yleinen juutalaisilla. Vuonna 2000 ilmestyi Reijo Noriolta kirja Suomi-neidon geenit, tautiperinnön takana juurillemme johtamassa. Kirjassa hän kokoaa yhteen sen tiedon, mitä on saatu tutkittaessa erästä merkillistä suomalaisiin liittyvää sairaskertomusta. Suomalaisilla nimittäin on n. 40 harvinaista perinnöllistä sairautta, joita ei juurikaan ole muilla kansoilla. Asian tekee vielä harvinaisemmaksi se, että muilla kansoilla ei ole tällaista sairauskäyttäytymistä. Suomalaiset ja juutalaiset ovat ainoat poikkeukset. Suomalaiset ja juutalaiset eivät kuitenkaan ole muita eurooppalaisia sairaampia, vaan Euroopassa on omat perinnölliset sairautensa. Ne vain muilla eivät ole sidoksissa johonkin tiettyyn kansaan. Suomalaiset ja juutalaiset on myös siinä suhteessa erikoisia, että heiltä puuttuvat kummaltakin kansalta nämä eurooppalaisten sairaudet. Tämä taas on tosi merkillistä. Juutalaisten tilanne on helppo selittää. He ovat kotoisin Euroopan ulkopuolelta. Juutalaiset ovat eläneet suhteellisen erillään muista eivätkä näin ole saaneet perimäänsä eurooppalaisia geenejä. Mutta miten selittää suomalaisten tilanne? Ja se, että suomalaisten tautikäyttäytyminen poikkeaa esim. virolaisten vastaavasta? Emmekö olekaan sukulaisia? Reijo Norio esitti ensimmäisenä, että suomalaiset ovat saaneet tämän tautiperinnön etelästä, Välimeren alueelta. Hän tosin arveli geenien tuojaksi yhden ainoan miehen. Suomalaisten perinnöllisten tautien sairastajien isovanhempien syntymäpaikat on selvitetty ja se lisää hämmennystä. Nämä isovanhemmat ovat yhtä tasaisesti kotoisin sekä Länsi- että Itä-Suomesta, Pohjois- ja Etelä-Suomesta. Lisäksi suomenkielisten ja ruotsinkielisten alueitten välillä ei ole eroa. Näin voi päätellä, että selvää alkulähdettä Suomen sisällä ei ole näille sairauksille ja sairauksien alkulähde ei voi olla vain yksi ihminen. Pikemminkin on kyse ihmisryhmästä, joka on levittäytynyt tasaisesti koko Suomen alueelle.
Jotkin näistä perinnöllisistä sairauksista on lähtöisin selkeästi yhdestä paikasta, kuten Sallan tauti. Osa on kuitenkin tosi erikoisia. Esim. APECED-tauti esiintyy suomalaisilla ja Iranin juutalaisilla, Cohenin oireyhtymä taas suomalaisilla ja israelilaisilla. Kaikkiaan näistä suomalaisten perinnöllisistä sairauksista kuusi on yhteistä Lähi-idän kanssa. Kun sitten Suomen sisällä etsii lähtöaluetta näille kuudelle sairaudelle, tulee sama vastaus kuin yllä. Geenien tuojana ei voi olla yksi ihminen, vaan ihmisjoukko, joka on tasaisesti levittäytynyt yli koko maan.
Tästä seuraa siis johtopäätös, että meillä suomalaisilla on tosi merkilliset geenit, jotka käyttäytyvät kuin juutalaisten geenit ja ovat muutenkin samanlaisia tai samoja.
Vielä yhden yllätyksen Norion kirja tarjoaa. Hän tietää, että suomalaiset ovat asuneet tässä maassa n. 11.000 vuotta, mutta geenien perusteella Suomen kansa olisi syntynyt tässä maassa vasta n. 2000 v. sitten. Lisäksi alkuväestö olisi ollut kovin pieni, noin 100-1000 henkeä. Tämäkin on vastoin historioitsijoitten arvioita, jotka arvioivat suomalaisia olleen Jeesuksen syntymän aikoihin n.10.000-15.000 henkeä. Geenitutkijoilla tuntuu muutenkin olevan oma historiannäkynsä. Helsingin Sanomissa selostettiin 2.11.2004 laajassa artikkelissa Suomen geenitutkimusten tuloksia. Siinä todetaan, että Suomeen on tullut kaksi muuttoaaltoa. Ensimmäinen 4000 v. sitten idästä ja toinen 2000 vuotta sitten etelästä. Tässä ilmansuunnat eivät niinkään tarkoita muuttoreittejä, vaan tulijaväestön alkuperäaluetta.


GEENITUTKIMUSTEN KERTOMAA

Geenitutkimus tuntuu kuin suurelta Jumalan ihmeeltä. Sen perusteella näyttäisi siltä kuin jokaiseen ihmiseen olisi kirjoitettu hänen historiansa. Ensin tehtiin löytöjä naisten suhteen. Löydettiin äitilinjat eli huomattiin, miten jokainen nainen perii äitinsä geenit. Tosin jokaisessa ihmisessä voi tapahtua geenimuutos, mutta ne ovat kuitenkin niin harvinaisia, että Euroopan ja Lähi-idän naiset polveutuvat n. 10 äitilinjasta. Koko maailman naisia tutkittaessa, huomattiin että ihmiskunnalla on yksi ainoa alkuäiti, Eeva.
Yleensä maailman äitilinjat ovat hyvin selkeitä. Aasian naisilla, Amerikan naisilla, Afrikan naisilla ja Euroopan naisilla on omat linjansa. Yksi ainoa äitilinja tekee poikkeuksen. Se on ns. äitilinja x. Tämä linja taas löytyy mm. suomalaisilta, israelilaisilta ja osalta Pohjois-Amerikan intiaaneja. Äitilinja x:n syntymäalueena pidetään Lähi-Itää.
Juutalaisilla naisilla n. 90 prosentilla on äitilinja j. Se kertoo, miten juutalaisuus, joka periytyy äidin mukaan on vuosituhansia säilyttänyt Lähi-idän juurensa. Suomalaisnaisilla n. 14 prosentilla on tämä äitilinja. Eräässä virolaisessa tutkimuksessa vuodelta 1998 verrattiin äitilinjoja virolaisilla, ruotsalaisilla, suomalaisilla ja Rooman pohjoispuolen Toscanan naisilla. Erikoista oli se, että näistä kaikkein läheisimmät äitilinjat olivat Suomen ja Toscanan naisilla. Ne äitilinjat, jotka taas erottivat suomalaiset ja ruotsalaiset naiset toisistaan, olivat suomalaisten naisten idästä ja Lähi-idästä lähtöisin olevat äitilinjat. Nämä olivat kuusi eri äitilinjaa ja ne on 28,5 %:lla Suomen naisista.

Miesten kohdalla asiat tulevat vieläkin mutkaisemmiksi. Euroopan ja Lähi-idän miesväestöllä on n. 20 isälinjaa, jotka periytyvät isältä pojalle. Näistä linjoista kuitenkin on viisi ns. muuttunutta isälinjaa, jotka eivät kerro, mistä linjoista nuo muutokset ovat lähtöisin. Merkillistä kyllä kolme noista linjoista tuntuu ns. suomalais-ugrilaisilta isälinjoilta. Mutta jos näin on, niin suomensukuisia ihmisiä on myös yllättävien kansojen joukossa, esim. Etelä-Italiassa. Toinen kysymys on kysyä, ovatko nämä suomalais-ugrilaisten isälinjat sitten lainkaan syntyneet juuri näiden kansojen keskuudessa vai jossain ihan muualla?

Virolaiset selvittivät v.2002 tarkemmin erästä näistä suomalais-ugrilaisista isälinjoista. Suomalaisilla on 66 prosentilla tämä linja ja suomalaisten kohdalla on hyvin jyrkkä geeniraja monien naapureitten suhteen. Yllättäen Suomen lähimmäksi sukulaiskansaksi osoittautivat balttilaista kieltä puhuvat liettualaiset. 47 prosentilla, liettualaisista on tämä isälinja ja myös heillä on hyvin jyrkkä geeniraja naapureittensa kanssa. Venäläisistä vain 8 prosentilla ori tämä isälinja, mutta lukumääräisesti on kyse n. 12 miljoonasta ihmisestä. Tämä panee miettimään, voisiko tämän isälinjan syntymäpaikka kuitenkin olla Venäjä?
Kaikilla Suomen sukulaiskansoilla on tämä isälinja, paitsi yhdellä, unkarilaisilla. Kuitenkin he ovat suurin suomalais-ugrilainen kansa. Unkarilaiset ovat varmasti suomalais-ugrilaisia. Kun tutkii unkarilaisten historiaa, selviää, että he lähtivät omille teilleen jostain Uralin alueelta n. 600 eKr. Tarkoittaako tämä sitä, että tuo merkillinen isälinja ei ollut suomalais-ugrilaisten keskuudessa vielä tuolloin? Ja kun katsoo tämän isälinjan levinnäisyysaluetta se vastaa hyvin Jeremian kuvausta pohjoisesta maasta, joka on maan perimmäisillä äärillä.
Olen toki yrittänyt löytää eri isälinjojen mahdollisia alkukoteja, linjojen levinnäisyystietojen pohjalta. Ja olen luonut matkareitin, joka sijoittaisi kaikki nuo kolme suomalais-ugrilaisten kansojen muuntunutta isälinjaa alunperin Lähi-itään. Lähi-idässä taas on vallalla kaksi pääisälinjaa. Toinen on läntisempi, voi sanoa maanviljelijöitten isälinja. Toinen on itäisempi, paimentolaisten isälinja. Juutalaisilla ovat nämä molemmat linjat eli heissä on myös paljon Kanaanin maan alkuperäisasukkaiden maata viljelleitten kanaanilaisten verta. Monessa maassa ovat nämä molemmat isälinjat eli juutalaista asutusta on tullut moneen maahan. Vain yksi alue muodostaa poikkeuksen. Keski-Venäjän suomalalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa on vain tuo paimentolaislinja, ei Lähi-Idän maanviljelijäväestön linjaa. Onko siis kyse hyvin vanhasta israelilaisväestöstä?
Juutalaisia tutkittaessa on löydetty muutakin merkillistä. Coheneita ja Levyjä tutkittaessa on löydetty heidän keskuudessaan oma, erillinen isälinjan alalinja. Jos siis jollakin on tämä isälinja, hän on Raamatun muinaisten leeviläisten jälkeläinen. Myös äitilinjasta on löydetty oma cohenilainen alalinja.
Tämän tiedon käyttö johtikin ensimmäisen kadonneen juutalaisryhmän löytämiseen. Etelä-Afrikassa elää pieni heimo, nimeltä lembat, jotka sanovat olevansa israelilaisten jälkeläisiä. Heidät tutkittiin ja 2/3 heidän geeneistään on Lähi-idästä, 1/ 3 Afrikasta. Mutta mistäpäin Lähi-itää he olisivat? Silloin käytettiin tätä cohenilaista alageeniä, jota todettiin heillä olevan prosentuaalisesti enemmän kuin juutalaisilla. Siis lembat ovat alunperin juutalaisia, vielä paljolti juuri leeviläisiä.
Maailman juutalaiset voidaankin jakaa geenien perusteella kolmeen eri ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat lähes kaikki. Toiseen ryhmään kuuluvat Etiopian ja osittain Jemenin juutalaiset, jotka ovat vain uskonnoltaan juutalaisia. He ovat geneettisesti tuon alueen paikallista väestöä. Kolmannen ryhmän muodostavat Libyan juutalaiset, jotka ovat jotain muuta juutalaisryhmää kuin muut. Eli ilmeisesti kyseessä on jokin pohjoisvaltio Israelin heimo.
Oman mielenkiintoisen ryhmänsä muodostavat palestiinalaiset. Keitä he ovat? Heidän keskuudestaan onkin löydetty kaksi Abrahamin isälinjan omaa alalinjaa, joita ei ole juutalaisilla eikä arabeilla. Nuo linjat ovat hyvin lähellä cohenilaista alalinjaa. Onko siis kyseessä kaksi muinaisisraelilaista heimoa?
No, mitä sitten suomalaisista? Onko meillä yhteiset isälinjat juutalaisten kanssa? Vastaus on helppo, ei ole. Ongelma on juuri suomalais-ugrilaisten muuntuneissa isälinjoissa. Meitä voidaan verrata vasta sitten, kun selviää, mitä nuo linjat olivat ennen muutosta.
Mutta kysymys voidaan esittää myös toisin. On olemassa se mahdollisuus, että jokaisella Israelin heimolla on oma isälinjansa. Silloin Manassella Joosefin esikoisella voisi olla Joosefin linja, mutta Efraimilla pitäisi taas olla oma linjansa. Onko siis maailmassa yhtään valtiota, jonka väestön enemmistöllä olisi kaksinkertainen muuntunut isälinja eli siellä voisi teoriassa asua efraimilaisia. Vastaus on helppo. Noita valtioita on vain yksi, Suomi.

Palataan vielä Raamatun aikoihin, Jaakobin perheeseen. Jaakobilla oli luultavasti sama isälinja kuin Abrahamilla. Jokaisella Jaakobin pojalla taas oli sama isälinja kuin Jaakobilla tai sitten jollain tai kaikilla alkoi uusi muuntunut isälinja tai uusi alalinja.
Mutta naisten kohdalla asia ei ollut näin selkeä. Kantaäideistä Lealla ja Raakelilla oli sama äitilinja tai sitten Raakelista alkoi uusi muuntunut linja tai alalinja. Mutta mikä äitilinja oli Bilhalla ja Silpalla? Entä mikä äitilinja oli Joosefin egyptiläisellä vaimolla? Ja vielä, mikä äitilinja tuli Daavidin sukuun moabilaisen Ruutin myötä? Näin me huomaamme, että pikkuhiljaa löytyy niitä rakennuspalikoita, joiden varaan myöhemmät tutkimukset voidaan rakentaa. Meistä jokainen kantaa mukanaan sekä omaa isälinjaansa tai omaa äitilinjaansa. Näin tutkituttamalla itsemme me saamme selville oman alkuperämme tai sitten emme. Jos esim. jollakin naisella on hyvin yleinen eurooppalainen äitilinja, ei hän tiedä, onko suku alunperin kotoisin Suomesta, Ruotsista, Saksasta tai Portugalista.

Yksi ihmisen ongelma on se, miten vähän hän voi tietää. Kun puhutaan Israelin pohjoisvaltion heimoista, on olemassa tietysti se mahdollisuus, että he säilyivät kaikki elossa pakkosiirtolaisuuden ajan ja myöhemmin sulautuivat paikallisiin asukkaisiin, jotka nykyisin ovat kurdeja. 2 Kun 17:6, 23 tukisi tätä. Mutta miten he sitten voisivat palata kaukaisimmasta pohjolasta, Jer.31:8?
Kun Sak.6:8 puhuu pohjoisesta maasta, niin yksi ainoa paikkakunta on ilmoittautunut tuoksi paikaksi. Se on Helsinki. Tämä raamatunkohta on Helsingin Yliopiston sinetissä. Suomen merkilliset yhteydet Israelin kansaan eivät kuitenkaan rajoitu pohjoisvaltion heimoihin, vaan asia koskee myös Juudaa.


JUUTALAISIA SUKUJA

Monella suomalaisella tuntuu olevan suvun alkuperä ulkomailla. Tämä on kuitenkin ristiriidassa suomalaisten tautiperinnön kanssa. Miksi sitten perinnölliset eurooppalaiset taudit eivät ole tulleet suomalaisiin, jos monet suvut ovat alunperin muualta? Yksi merkillinen selitys tähän on se, että juutalaisilla on samanlainen tautikäyttäytyminen kuin suomalaisilla. Jos tulijasuvut olivatkin alunperin juutalaisia, asian voisi selittää.
Kun puhutaan kadonneista Israelin heimoista, on hyvä muistaa, että aikojen kuluessa monet juutalaiset ovat kadottaneet juurensa. Yksi merkittävä ryhmä olivat ne juutalaiset, jotka alkuseurakunnan ajoista alkaen kääntyivät kristityiksi. Tällaiset suvut ovat ajan myötä täysin sekoittuneet kristittyyn väestöön. Euroopan juutalaisessa historiassa on myös yksi suuri valkea alue. Kun saksalaiset kauppiaat aikoinaan perustivat Hansa-liiton, jäivät juutalaiset virallisen historiankirjoituksen mukaan sen ulkopuolelle. Näin siitä huolimatta, että perustajakaupungeissa asui juutalaisia. Näin siitä huolimatta, että perustajakaupungeissa asui juutalaisia kauppiaita, jotka kävivät kauppaa koko maailman kanssa. Mutta nyt he eivät mitenkään ottaneet osaa Hansa-kauppaan. Kun saksalaiset Hansa-kauppiaat ja heidän perässään monet muutkin saksalaiset levittäytyivät Itämeren alueelle, mukana ei tullut muka juutalaisia tai juutalaista syntyperää olevia ihmisiä. Tähän historiateoriaan en pysty uskomaan.
Samanaikaisesti nimittäin Saksasta vaelsi paljon juutalaisia esim. Puolaan ja Liettuaan, muttei Itämeren rannoille. Tai keitä olivat ne satunnaiset puolalaiset opiskelijat ym., joita on tullut Suomeen ja joita on kutsuttu Puolakka-nimellä? Tai keitä ovat olleet alkujaan ne venäläiset, joita on saapunut milloin minnekin. Kerrankin näin, että erään tällaisen venäläisen sukunimi oli Meir. Siis missä tahansa voi asua ihmisiä, jotka kantavat juutalaisia geenejä. Esim. Tallinnaan juutalaiset asettuivat virallisesti joskus 1700-luvun lopulla. Kuitenkin yksittäiset tiedot kertovat juutalaisista Tallinnassa jo 1300-luvulla. Meillä ei ole keinoja asioiden selvittämiseen. Siksi geenitutkimus tuntuisi antavan valtaisat mahdollisuudet. Geenit pystyvät kertomaan meidän oman historiamme. Nyt kuitenkin olemme vasta pitkän tien alussa. Asioita ei ole selvitetty, mutta tulevaisuudessa voi olla toisin. Samoin nimien tutkiminen on tietokoneen avulla saanut uusia ulottuvuuksia. Moni saksalaista sukujuurta oleva henkilö on kovasti hämmästynyt hakatessaan sukunimensä hakuohjelmaan. Saksalaiset sukulaiset tuntuvatkin asuvan Haifassa tai Tel Avivissa.


KOIRAT

Tähän mennessä olen puhunut vain ihmisistä. Kuitenkin eläimissäkin riittäisi selvitettävää. Karjalan karhukoira on yli tuhat vuotta vanha koirarotu Karjalassa. Kennel-ihmisten mukaan koirarotu on kuitenkin tullut karjalaisille komealta, suomensukuiselta kansalta, joka asui pohjoisessa Ural-vuoriston vieressä.
Asiassa ei olisi mitään ihmeellistä, ellei joku olisi tuonut Suomeen Lähi-idästä toista koirarotua, Kaanaan koiraa. Tämä on n. 4000 vuotta vanha, israelilainen koirarotu, jota Israelin beduiinitkin pitävät. Nämä koirat nimittäin tuntuvat täysin identtisiltä, vaikka ovat eri rotua.
Kaanaan koira voi olla eri värinen, Karjalan karhukoira on lähes aina samanlainen. Koirat elävät täysin erilaisessa ympäristössä, toinen kylmässä, toinen kovin kuumassa ilmastossa. Jos ajattelee vaikutteita, joita siis ei ole, niin Kaanaan koira voisi olla Karjalan karhukoiran emärotu, ei päinvastoin.
Kesy koira ei kuitenkaan juoksentele missä sattuu. Se ei osaa juosta Israelista Komin maahan. Ja jos yksi koira juoksisikin, niin mitä sitten. Tarvitaan ihmistä, eikä taaskaan vaan yhtä, vaan ihmisjoukkoa, joka kuljettaa koiria mukanaan. Näin koira voi levitä uusille alueille.
Mutta ongelmat eivät lopu tähän. Jos jokin koirarotu leviää uudelle alueelle, asuu sielläkin ihmisiä ja etenkin koiria. Kun aikaa kuluu, koiratkin sekaantuvat keskenään ja syntyy uusia sekarotuisia koiria. Näin kuitenkaan ei näytä käyneen Karjalan karhukoiralle, vaan se näyttää säilyneen hyvin alkuperäisen oloisena. Miksi? Tai vielä hirveämpi jatkokysymys. Miten on käynyt Karjalan karhukoiran isännille? Eivätkö hekään ole sekaantuneet? Tällöin palataan taas suomalais-ugrilaisten kansojen merkillisiin isälinjoihin.

LOPUKSI

Suomella ja Israelilla on yllättävän paljon merkillisiä yhtäläisyyksiä. Ne ovat sattumia ja asiat voidaan selittää järkevästi. Näitä merkillisyyksiä on kuitenkin niin paljon, että kokonaisuus ei ole enää helposti selitettävissä sattumaksi. Sattumat kun osuvat aina Suomen kohdalle, ei vaikkapa Ruotsin.
Kun tiedeihmisiltä pyytää tänä päivänä lausuntoa suomalaisten menneisyydestä saa sen. Ongelmana on vain se, että jos pyytää yhdeltä tiedeihmiseltä, saa yhdenlaisen vastauksen. Toiselta sen sijaan saa toisenlaisen, kolmannelta kolmannenlaisen. Tiede ei siis pysty yksiselitteisesti selittämään, keitä me olemme. Olemme siis arvoitus. Jos taas katsotaan Jumalan näkökulmasta. Keitä hän on kätkenyt ihmiskunnan ihmismereen niin, ettei kukaan, eivät edes he itsekään tiedä, keitä he ovat? Vastaus on, kadonneita israelilaisia. Mitä heimoa? Kaikkia.


Pekka Lyyranen